KLARTEXT! -konferenssi etsi poliittisen merkitystä nykytaiteelle

Päiväys: 21.10.2005 - Kirjoittaja: Aura Seikkula

KLARTEXT! -konferenssi pidettiin Berliinissä, 14.-20.01 kahdessa Berliiniläisessä kulttuuri-instituutiossa: Künstlerhaus Bethanien’ssa sekä Volksbühne-teatterissa. Konferenssi tarjosi osallistujilleen suoraa puhetta poliittisuuden merkityksestä nykytaiteessa ja kulttuurissa. Taiteilijat, aktivistit, kuraattorit, kulttuurisektorin toimijat sekä teoreetikot keskustelivat taiteen ja poliittisen välisistä suhteista ja niiden leikkauskohdista. Projektin toteuttikin päämääräänsä hyvin luomalla monipuolisen ja globaalin konteksti ajatusten, strategioiden ja lähestymistapojen vaihtamiseen.

Perinteisen näkemyksen mukaan taiteen ja poliittisen suhde määrittyy niiden vastakkainasettelullisissa lähtökohdissa; toisaalta taide pyrkii säilyttämään itsenäisen ja riippumattoman asemansa mutta toisaalta sosiaalisen tarve on merkittävä. Avajaispuheenvuoron pitänyt Brian Holmes määrittelikin kontekstin ja suunnan konferenssin keskusteluille painottaessaan taiteen sosiaalista ulottuvuutta, jonka kautta hän halusi myös määritellä poliittisen koskemaan tätä samaa sosiaalista vastakkaisena puoluepolitiikalle. Lisäksi hän korosti, ettei konferenssin aie määritellä politiikan ’status’ taiteessa johtaisi perustavanlaatuisten kysymysten ääreen, sillä statusthan viittaa ulkoiseen, erilliseen osaan. Kysymys ei ole vuorovaikutuksesta tai merkityssuhteista vaan yhdestä ja samasta käsitteestä – taiteesta ja sosiaalisesta.

Holmes siis asetti suunnan keskusteluille, mikä näkyikin konsensuksena sosiaalisen ja poliittisen ymmärtämisessä toiminnallisena ja kantaaottavana interventiona yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Keskusteluissa ja puheenvuoroissa haettiin vastausta myöskin vapauden merkitykselle ja sen tavoittelulle taiteessa nykykontekstissa. Tätä kysymystä lähestyttiin koko konferenssin ajan lineaarisesti etenemällä taiteenalojen sosiaalisen historiallisesta kehityksestä ja siirtymällä lopuksi projektipresentaatioihin ja työryhmätyöskentelyyn.

Työryhmissä tutkittiin minkälaisena alullepanijana yhteiskunnallinen tilanne ja poliittinen ilmapiiri toimii taiteen teossa. Lisäksi kysymyksenasettelun kautta haettiin vastauksia taiteellisen ilmaisun merkitykselle yhteiskunnallisissa ja poliittissa asioissa ja sen toimintatehokkuudesta interventiovälineenä. Projektejaan esittelemässä olivat mm Yomango Espanjasta, Deborah Kelly ja Ilaria Vanni Australiasta sekä The Yes Men Yhdysvalloista. Jokainen näistä yhteisöistä esittelivät uskomattomasti onnistuneita projektejaan, joilla he olivat näkyvästi pystyneet sotkemaan yhteiskunnallista perustaa. Ihastuin itse etenkin Kellyn ’Hey Hetero’ projektiin, jolla hän pystyi tuomaan esille heterojen yksinoikeutettua elämää muuten seksuaalisesti suvaitsevassa Sydneyn kaupungissa.

Konferenssin aikana saatiin erilaisia vastauksia edellä mainittuihin monitahoisiin kysymyksiin. Pääteemana oli kuitenkin taiteilijan roolin monimerkityksen korostaminen aktivistien taholle.

www.klartext-konferenz.de